CECILIA

Moikka taas kaikki! Tänään, 25.7. on erityinen päivä. Mun paras ystävä Cecilia täyttää 16 vuotta! Te saatatte miettiä, että miksi teen tästä postauksen, mutta mun pointti on se, että haluun kertoo teille kaikille kuinka tärkee Ceccu on mulle.

Cecilia ja mä tavattiin ekan kerran sellasina vaahtosammuttimen kokoisina pikkutenavina. Ceccun serkut asui mun mummon lähellä, ja tän takia tavattiin yks kaunis päivä. Fun fact, vihattiin toisiamme. Meistä ei todellakaan tullut kavereita. Nähtiin muutamaan kertaan riitaisissa merkeissä. No, ei kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Lopulta se, miten me oikeesti tavattiin, tapahtui. Tutustuttiin Cecilian kanssa kuudennen luokan lopulla. Nähtiin koulujenvälisissä kilpailuissa ja alettiin juttelemaan: facebookissa. Kyllä. 

Meillä oli heti alusta asti jonkinlainen side meidän välillä, ja ei menny aikaakaan kun oltiin erottomattomia. 

beautiful girls...

Kahdeksannen luokan lopulla tapahtu jotain. Me riideltiin, meidän välillä tapahtui jotain. Mä muistan vieläkin ne ajat, kun me ei oltukaan joka välkkä juttelemassa, vaan hyvä että edes moikattiin toisiamme. 

Kuitenkin, yhdeksännen luokan alussa, asiat alko nousemaan pohjasta kohti pintaa. Me alettiin taas juttelemaan, näkemään vapaa-ajalla ja yrittämään uudestaan. Aika paransi haavat, ja nyt en vois edes kuvitella mun elämää ilman Ceciliaa. Meissä on niin paljon samaa, mutta kuitenkin ollaan täysin erilaisia. Cecilia on mulle paras ystävä mitä toivoa voi, mutta lisäks kuin sisko, ja osa mua. Se on sellanen ystävä kestä en päästä irti.

Jotkut ihmiset on luotu kulkemaan samaa matkaa. Syksyllä koittaa mun muutto, ja joudun hyvästeleen kaikki läheiset, myös Ceccun. Totuus on kuitenkin se, että se on aina täällä. Se on aina mun kanssa. Ja mä sen. 

Oon ajatellut mun tulevaisuutta "illan pimeinä hetkinä" ja koettanut elää päivä kerrallaan, hyvin oon onnistunutkin. Mutta tänään, kun on Ceccun syntymäpäivä, oon aatellut enemmän. Ja mun oli vaan pakko kertoa teille, kuinka mahtava ihminen Ceccu on.

Hänellä on oikeesti niiiin suuri sydän, ja hän uskoo muhun. Cecilia on yks mun sankareista.

Pitäkää kiinni teidän ystävistänne, ne on täyttä kultaa. 

JA VIELÄ KERRAN, HUIKEETA SYNTTÄRIÄ CECILIA! Tästä tulee sun elämäs paras päivä, ainakin toivottavasti haha...

Kiitos kun luit, huomiseen!

xoxo

-Heidi

Kuulumisia viime viikoilta

( dreams can come true )

Hejsan kaikille! Näin alkajaisiksi, järkyttävän suuret pahoittelut, ettei sitä venyttelypostausta koskaan ilmestynyt. Tuolla Mikkelissä ollessa ei vaan vapaa-ajalla jotenkin tehnyt mieli sulkeutua yksin huoneeseen ja alkaa kirjotteleen. Siis ei siinä, etten nauttis kirjottamisesta! Mutta niin, kyllä te tiiätte.

Joka tapauksessa, oon kotiutunut nyt takaisin tän kesän intensiivikursseilta, ja päätin vähän kertoa mitä mulle kuuluu. 

Mennään asiaan ja alotetaan Mikkelin kurssista!

Pro Viva La Dance Master Class, together with Vaganova Ballet Academy. Mähän olin tolla samalla kurssilla viime vuonnakin, ja sen takia odotukset oli aika korkealla. Ja huikeet kaks viikkoo tulikin vietettyä. Itse asiassa kaipaan nyt jo takaisin, niin mahtavaa siellä  oli. 

Meillä alko aamut aina balettitunnilla. Opettajina oli mielettömät Nikita Scheglov ja Veronika Ivanova. Balettitunnin jälkeen meillä oli repertuaari-harkat, itse tein Auroran variaatiota baletista Sleeping Beauty, sitä kolmannen actin häävarkkaa. Lounaan jälkeen oli vielä karakteria, huikean Yulia Smirnovan opetuksessa. Ja siis, en tiedä tarviiko tätä edes mainita, mutta opetushan oli maailman parasta, ja mukaan tarttu taas niin paljon uusia vinkkejä ja korjauksia, että näillä eväillä on taas hyvä jatkaa matkaa!

Vapaa-aika kulu joskus suuremmassa joukossa (oli ruotsalaisia, yksi tyttö USA:sta, virolaisia/venäläisiä, englantilainen...) tai tiiviimmässä porukassa hengaten. Kyyhkylän Kartanon Kuntoutuskeskus, missä yövyimme, oli mitä oli. Hieman sairaalatyyppinen, mutta siisti paikka ja ainakin meillä oli hauskaa! Luontoa ja kauniita maisemia riitti ja säätkin oli ainakin paremmat kuin viime vuonna. Eli päästiin myös uimaan, yayy!

Koko kurssi huipentui loppugaalaan, missä lähes kaikki esittivät oman variaationsa, ja sitten oli karakteriryhmänumerot. Itse olin unkarilaisessa tanssissa. Tämä päivä oli varmaan elämäni paras päivä, tai ainakin yksi niistä. Omalta osalta ryhmätanssi meni hyvin, ja samoin soolokin. Ja se mikä kruunasi kaiken, oli Mercedes Benz-stipendi. Se tarkoittaa nyt sitä, että voi olla, että syksyllä suuntaankin Pietariin, Vaganova Ballet Academyyn. Kaikki on vielä vähän auki, mutta mielettömän onnellinen ja kiitollinen olen, käy miten käy!

Nyt vielä kuvia tältä kurssilta! Haluaisin vielä kiittää Jassua, sun kanssa on nyt huikeet kolme viikkoo pulkassa<3 Ja suuret kiitokset myös Markolle ja Ellenille, no words needed. Ja tottakai koko kurssin järjestäjälle, HP:lle. Sekä opettajille, ja... Okei, KIITOS KAIKILLE!

Nikita & Veronika <3

Tosiaan, matka jatkuu kohti Lappeenrantaa. 23. päivä jätin Mikkelin taakseni ja suuntasin Lappeenrantaan, missä uusi balettikurssi alkoi maanantaina. Jassu ja mä majotuttiin mun sukulaisilla, ja tunnit olivat Lappeenrannan Tanssiopistolla. Kyseessä oli siis Helsingin Balettiakatemian Lappeenrannan kesäleiri. Tämä kesti viikon, ja oli kans huikee kokemus! Tälläkin kurssilla opetus oli mahtavaa, baletissa opettajana oli Juha Kirjonen, karakterissa Jutta Mustakallio ja pilatesta piti Riikka Nyman. Viikko meni kyllä tosi nopeesti! Tällä kurssilla tehtiin Jassun kanssa variaatiota baletista Paquita (instagramissa videon pätkä @heidiminerva), ja esitettiin se eilen loppunäytöksessäkin. Meni ihan suhteellisen hyvin, verrattuna siihen että harjoteltiin vaan viisi päivää. Menossa mukana oli myös Erika, Taika, Veronika ja parina päivänä Taru. Extrakiitokset teille, oli huikeeta!

Nyt on kyllä kieltämättä kiva olla kotona, ja pitää pari päivää ihan täyttä lepoa. Mahtavat kolme treenintäyteistä viikkoa takana, ja enää 7 päivää niin onkin lähtö Karpathokselle, i h a n a a. 

Mutta eipä tässä kummempia, halusin tehdä tällasen tilannepäivityksen mitä kaikkee on kerennyt tapahtua, ja se venyttelypostaus tulee heti ylihuomenna:) Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä mahtava kesäloma, tähän mennessä, kun mulla! Nautitaan nyt vielä kun voidaan.

Kiitos paljon kun luit, nähään pian!

xoxo

-Heidi

Work, work and work

Hejsan! Multa oli tässä jokunen aika sitten pyydetty postausta, jossa kertoisin mun omatoimisesta treenistä. No, tässä sitä sellainen olis! 

Ihan alkuun haluun sanoa, että alotin treenaamaan ns. "tosissani" about viidennellä luokalla. Kuudennella luokalla kävin mun opettajan suosittelemana fysiatrilla. Sain sitten siltä sellaisen noin tunnin kestävän ohjelman. Harjotteiden tarkoitus oli (ja on edelleen) ehkäistä vammautumisia ja auttaa linjauksissa. Noin kahden vuoden ajan tein tän ohjelman lähes joka päivä. NYKYÄÄN, oon karsinut joitain liikkeitä, ja joitain on tullut lisää. Tän koko ohjelman teen, vähän viikosta riippuen, pari kertää viikossa. Viimeisen vuoden aikana oon keskittynyt ehkä eniten nilkkoihin, aukikiertoon ja käsien pehmeyteen. Mutta hei, mennään asiaan!

JUMPPALIIKKEET. Näin kutsun mun fysiatrilta saatua ohjelmaa, haha:D 

Mulla on harjotteita oikeestaan kaikkiin osa-alueisiin. Yläkroppaan (esim. hartiat, käsien kannatus), keskivartalon kannatusta, aukikiertoo vahvistavia liikkeitä, venytyksiä... Koitin kuvata teille nopeutetun videon, mutta sitä ei pystykkään liittään. Joten pahoittelut, nyt ei oo kuvamateriaalia liikkeistä.

Kuitenkin, esim. lankku, kuminauhan kanssa tehtävät jalkaharkat ja takareisiin ottavat harkat (esim: yläselkä maassa, kantapäät maassa, peppu ja alaselkä ylös, niin että suora linja pysyis yläselästä peppuun. sit toinen jalka irti maasta suorana, ja viet jalan hitaasti ylös, ja nostat alas. sopiva määrä toistoja on esim. 15, 3 kertaa)on hyviä esimerkkejä mitkä on yksinkertaisia mutta tehokkaita. Mun selitykset on varmaan väähn epäselviä, jos haluu välttämättä kuvamateriaalia voi tulla kysyyn vaikka instan directissä:D

KÄVELY. Rakastan kävelemistä! Varsinki näin lomalla kun ei tällä hetkellä oo mitään kurssia meneillään, kävelen sellasen 40-60 minuuttii kestävän lenkin aina 2-4 kertaa viikossa. Myös pyöräily on mulle jokapäivästä hommaa, jos johonkin haluun lähtee. Joskus myös juoksen, mutta en niin usein kun kävelen. Mun vauhti on tosi reipasta ja se tekee kävelystä tehokkaampaa. Kävely on myös lihaksien muodostumisen kannalta turvallista, haha. 

RELEVE & ARCH GENIE. Releve, releve, releve. Ikinä ei voi tehä liikaa toistoja. Mun jumppiinkin kuuluu vähän näitä päkiänousuja, ja lisäks teen joka päivä vähintään 100 relevetä, esim. hampaita pestessä. Joululahjaksi saamalla Arch Geniella myös venytän nilkkoja päivittäin (en ehkä ihan JOKA pv, jos tuun vaikka tosi myöhään illalla kotiin), päivästä riippuen, 5-15 min per jalka. Teen myös välillä muunkinlaisia nilkkoja vahvistavia liikkeitä, esim. kuminauhan kanssa.

STRETCHING. Venyvyyttäkään ei voi koskaan olla liikaa, kunhan sen hallitsee, ja ite venyttelen päivittäin, edes vähän. Alotan vähän pienemmillä venytyksillä ja vasta lopussa kun on varmasti lämmin, venytän kaikki spagut & ylispagut, yms. Kaikista tärkeintä mulle on ehkä muistaa venytellä tarpeeks hyvin lonkankoukistajat ja aukikiertäjät. Mun oikee lonkka on meinaan ollut jo aika kauan sellasessa tilassa, että se tulee silloin tällöin vähän kipeeks, (naksuu, poksuu, paukkuu) mutta tää on ihan normaalia, ja tätähän esiintyy monilla balettitanssijoilla. Joten, no worries!

No niin, toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä, ja toivon että ymmärsitte ees jotain mun vähän monimutkasista selityksistä.

P.S. Lähden siis lauantaina Mikkeliin, Vaganovan kurssille, josta jään suoraan Lappeenrantaan, Helsingin Balettiakatemian kurssille. Koitan kirjotella myös Mikkelissä, vaikka siinä puolivälissä kurssia (kestää 2 viikkoa). Ja jos teillä riittää kiinnostusta lukee mun elämästä näin kesäaikaankin, voin kirjoitella toiveistakin tietynlaisia postauksia. Jos vaikkapas tän tyylisestä tykkäsitte!

Suuret kiitokset, kun luit. Palaillaan!

xoxo

-Heidi 

KESKIKESÄ (kuulumisia)

Moikka! Näin alkuun, yllä olevassa kuvassa todiste siitä, että olen brunette, en blondi. Tästä on meinaan useesti puhetta...

Mutta hei, mitä kuuluu? Aurinkoiset säät ovat saapuneet tänne Suomeenkin, ja nyt voi nauttia lomasta oikein olan takaa. Mulle kuuluu todella hyvää, SM-kisat, Kuopion EK-kurssi ja juhannus on koettu ja vietetty, ja enää ihan vähän aikaa jäljellä seuraaviin kesän koitoksiin.

SM-KISAT oli kyllä huikee kokemus! Oli pitkästä aikaa kiva kisata ei-klassisella numerolla, ja kyseessähän oli aikas iso ryhmänumero. Lava oli erilainen, kun  mihin oli tottunut, ja koko kisatunnelma oli jännittävä ja huikee! Ja ihan hyvin meillä menikin, sijoituttiin neljänsiksi. Kaikkein parasta koko matkassa oli kuitenkin (ofc) se tunne lavalla. Kun sai antaa kaikkensa ja nauttia ihan täysillä. Ja tohon oli hyvä lopettaa, kiitos kaikille<3

KUOPIOssa tuli vietettyä viikko, jo viidettä kertaa, ekan kerran siellä tanssahtelin meinaan vuonna 2012. Ja nyt on Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen erikoiskoulutuksessa neljä vuotta tanssittu. Huikeita kokemuksia ja hetkiä takana.

Tästä viime kurssista vielä sen verran, että raskastahan se oli, mutta ihanaa. Meillä oli päivässä se 6 h 45 min treeniä, ja lisäksi mulla oli yksi ylimääräinen esitys Valohallilla. Se toi vähän lisää paineita, mutta kaikesta selvittiin. Myös kurssin lopussa järjestetty näytös meni hyvin. 

Siina ja Taru, teille vielä kerran erityiskiitokset jokaisesta hetkestä, jonka teidän kanssa vietin. Love you<3

JUHANNUS. No, kaikki tietää mitä siihen kuuluu. Hyvää ruokaa, perheen kanssa yhdessä oloa (Hilda, toivottavasti kestit olla erossa pari päivää meistä hulluista), saunomista ja kesästä nauttimista. Säät oli huiput, ja nyt tuntuu oikeesti kesältä.

Meillä ei oo kesämökkiä (tan tan taaaa) mut vietettiin juhannusta perinteisesti mummomme luona. Uimassakin tuli käytyä, vaikka kyllähän mä sen talviturkin kastoin jo loman alussa. 

Muuten näihin kesäpäiviin Kuopion jälkeen on kuulunut rentoutumista, kehonhuoltoa, kavereita ja aurinkoa.  Ja nyt onkin enää alle viikko Mikkelin kurssiin. VBA Master Class, can't wait!

Koska mulla nyt on tässä lomallakin luonnollisesti treeniä, ja nimen omaan noita intensiivikursseja, oon antanut itselleni luvan myös vaan olla, tekemättä mitään. Ja eiköhän se oo ihan ansaittua :D

PS, HUOMIO HUOMIO! Mua on joskus jonkin aikaa sitten pyydetty tekemään postaus mun omatoimisesta treenistä, ja ajattelin että voisin sen keskiviikkona väsästä. Huomiseks en sitä meinaan uskalla luvata, ja tiistaina oon menossa Linnanmäelle (yayyyy). Joten, sellanen olisi luvassa, toivottavasti kelpaa! 

Mutta eipä tässä kummempia,

kiitos kun luit, nähään pian!

xoxo

-Heidi

SUMMER HOLIDAY

Kesäloma on täällä. Ei vitsit miten ihanaa! Säät ei nyt heti alkuun suosinut, mut ei pidä menettää toivoa, eiköhän sieltä ne helteet vielä jossain kohtaa saavu. 

Tuntuu vähän oudolta, että nyt on oikeesti peruskoulun päättötodistus taskussa (ka 9,7), ja vanha kunnon Sääksi jää taakse... Koko kevät oli täynnä niin paljon kaikkee, että aika riens kuin siivillä, mutta loppujen lopuks hieman haikeidenkin ajatusten takaa löytyy suurta iloa, jännitystä ja toivoa. Ja nyt on aika nauttia lomasta, tai no, ainakaan ei ole koulua!

Vähäsen hyppään takasin päin, ja kerron elämäni mahtavimmasta (tai ainakin yhdestä niistä) kokemuksesta, Helsinki International Ballet Competition, Helsingin Kansainvälinen Balettikilpailu. 

Mukana oli vajaa 70 osallistujaa monesta eri maasta. Olin kilpailun kolmanneks nuorin tanssija! Ja sen kyllä huomas, haha:D Taso oli tosi korkee ja oli mahtavaa nähä perusbalettitunneillakin kuinka lahjakkaita ja taitavia tanssijoita eri maista oli saapunut paikalle. Vaikka tanssinkin vaan ensimmäisen kierroksen, eikä muutenkaan suomalaiset pärjännyt ihan niin hyvin ku aasialaiset (paitsi yayyy, Suvi Honkanen pääsi gaalaan asti ja hänet palkittiinkin!!), niin koko homma harjotusprosessista lavalle asti oli MIELETÖN. Kisahermot kehitty, tutustu ihaniin ihmisiin, ja no tanssiminenhan se oli parasta, se kun pääsi lavalle (vaikka jännitys oli suurehko..:D) Huippuu oli myös se, että pudonneille tanssijoille oli luvassa lisä-workshoppeja, esim. pas de deuxta ja syvävenyttelyä. Plus päästiinhän me Espan lavallekin esiintymään! 

Iana Salenko & Marian Walter torstain

gaalan jälkeen!!

Kyllä sitä on vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, oli niin huikeeta olla mukana. Erityiskiitokset (voisi osoittaa monellekin henkilölle) Ella Puurtiselle, rakkaalle huonekaverilleni jonka kanssa koettiin niin monta sairaan upeeta hetkee iltapäivähepuleista jääpalojen kuskaamiseen muovipusseissa kylpyammeeseen. Siis oikeesti, jos kirjottaisin joka päivästä vaan ne parhaat osuudet, tätä tekstiä jatkuis loputtomiin asti! Mutta vielä kerran, KIIIIIITOS <3

Ajattelin kirjottaa tässä nyt viikon sisään erikseen postauksen, jossa kerron mun kesälomasuunnitelmista. Nyt kuitenkin lähimpänä on luvassa SM-kisat (Performing Arts, kisataan muodostelmasarjassa) ja Kuopion EK-kurssi. Ja muutenkin on tulossa huippu kesä! Välillä säpsähtää jo niihin ajatuksiin, kun on aika hyvästellä kaikki kaverit, ja kyllähän sitä jo etukäteen sai muutamat kyyneleet kevätjuhlassakin tirauttaa... Mutta koetan elää yhen päivän kerrallaan ja ottaa nyt tästä lomasta kaiken irti. Toivottavasti tekin!

Ihanaa, ja omalla tavalla rentouttavaa kesälomaa kaikille, 

"nähdään" PIAN!

xoxo

-Heidi